Tietämättäni olenkin soitellut

Silloin kun en ole ihastunut, niin silloin kyllä osata juoruilla, että olisin. Ennen ruokailua menin Miran luokse kun hän ja Jori olivat päässet -olisiko ollut uskonnon tunnilta. Jori syöksyi heti siihen meidän viereen ja alkoi selittää, että Koskella, yhdellä kasilla, olisi jokin pakkomielle minusta. Jotain vastaavaa se sanoi. Koski oli kuulemma kauheana selittänyt, että minä olisin joskus soittanut sille. Yritin muistella, että olisinko, mutta en ole! Kauheeta... siihen Jorin taakse tuli vielä joku Anni niiden luokalta selittämään, että "myönnä pois, sää oot ihan punanen..". Sanoin olevani punainen siksi, koska en ollut ikinä soittanut Koskelle. Jori alkoi miettiä kauheita teorioita, että joku oli esittänyt minua, Koski ei ollut tunnistanut hänelle soittanutta ihmistä tai jotain että Koski olisi keksinyt päästään koko jutun. Uskon itsekin tuohon kaikkein viimeiseen, mutta en ymmärrä miksi Koski niin tekisi.
Tuossa myöhemmin nyt tuolla välitunneilla Jori alkoi taas selittää, -en tiedä mistä oli kuullut- että Ansku oli sanonut joskus Koskelle, että minä olisin sanonut Anskulle, että minä tykkään Koskesta. On kyllä eräillä ihmisillä vaikeeta.
Katjan matematiikan luokan edessä istuessanikin tuli Jori (taas) selittämään, kuinka olin kuulemma selittänyt monellekin ihmiselle jostakin. En kai enää Koskesta, Jorin puheista ei saanut hirveästi selvää.