Olen aivan kauheasti nyt lukenut Judith Krantzin Taiteilijan tytärtä. Kirja on kirjastosta lainattu ja haluaisin ehtiä ennen eräpäivää lukea saman kirjailijan toisenkin teoksen, Daisyn. Äiti oli ensin, että kannattaako nyt noita lukea, ovatkohan ne sinun ikäisellesi sopivia. Tänään aamulla kun kuitenkin taas hehkutin, kuinka hyvä kirja Taiteilijan tytär on, niin yhtäkkiä äiti alkoi innoissaan selittämään, mitä sellaisia samanlaisia romanttisia kirjoja hänen hyllyssään on. Ensin oltiin niin vastaan ja sitten samantien suositellaan (No, kukapa äitejä ymmärtää?).
Äidin hyllyssä oli moniakin romanttisia aarteita, kuten Kotiopettajattaren tarina, Ylpeys ja ennakkoluulo, Emma ja ennen kaikkea Oliverin story, viime vuonna kouluun lukemani Lovestoryn jatko-osa. Sen kirjan ansiosta ihastuin Oliver -nimeenkin. Jos joskus saan oman pojan, hänelle tulee aika varmasti nimeksi Oliver, jos minä sen saan päättää.
Tämä vielä minulla kesken oleva Taiteilijan tytär on kyllä loistava. Se on kirjoitettu vain niin erikoisesti, tarina vetää puoleensa. Ensin aloitetaan Maggysta, joka tarinan lopussa on isoäiti (vaikkei sitä itse myönnäkään)
ja tarinaa seurataan enemmän hänen tyttärentyttärensä Fauven kannalta. Tarinan välissä on Fauven äitikin ehtinyt elää ja kuolla. Se vain tuntuu niin kummalliselta, kun ensin Julien Mistral saa Magagyn neitsyyden, mutta lopulta saa lapsen Teddyn kanssa, joka on Maggyn avioton lapsi.
Kun romanttisia kirjoja lukee, kannattaa taustalla kuunnella italialaista Vivaldia.
Tänään ei jaksanut pukea erikoisesti. En ole lähdössä tänään mihinkään, joten valkoiset pyjamahousut saavat jäädä jalkaan. Sukkia ei tietenkään, ei edes villaisia, jotta karamellipinkit varpaankynnet näkyvät koko maailmalle. Korviin juhlakorvikset, ihan vain omaksi iloksi ja eilinen vihreä toppi ja Leonardo -koru kaulaan. Sormenkynnetkin ovat karamellinpinkit, vaikka ne minä lakkasin jo eilisaamuna ennen kaupungille lähtöä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti