Ensimmäinen kortti perillä

Korttini Australiaan on saapunut. Savannah merkitsi sen tulleeksi 30.09, ja sähköpostiini oli ilmestynyt tällainen:
"Thanks for the nice postcard!! Have a great weekend.
Hugs Savannah" Aika muikkua.. :)
Seuraava korttini meneekin.. ootappa: San Franciscoon! Sinne halusinkin lähettää kortin.

Judith Krantz -Taiteilijan tytär

Olen aivan kauheasti nyt lukenut Judith Krantzin Taiteilijan tytärtä. Kirja on kirjastosta lainattu ja haluaisin ehtiä ennen eräpäivää lukea saman kirjailijan toisenkin teoksen, Daisyn. Äiti oli ensin, että kannattaako nyt noita lukea, ovatkohan ne sinun ikäisellesi sopivia. Tänään aamulla kun kuitenkin taas hehkutin, kuinka hyvä kirja Taiteilijan tytär on, niin yhtäkkiä äiti alkoi innoissaan selittämään, mitä sellaisia samanlaisia romanttisia kirjoja hänen hyllyssään on. Ensin oltiin niin vastaan ja sitten samantien suositellaan (No, kukapa äitejä ymmärtää?).
Äidin hyllyssä oli moniakin romanttisia aarteita, kuten Kotiopettajattaren tarina, Ylpeys ja ennakkoluulo, Emma ja ennen kaikkea Oliverin story, viime vuonna kouluun lukemani Lovestoryn jatko-osa. Sen kirjan ansiosta ihastuin Oliver -nimeenkin. Jos joskus saan oman pojan, hänelle tulee aika varmasti nimeksi Oliver, jos minä sen saan päättää.
Tämä vielä minulla kesken oleva Taiteilijan tytär on kyllä loistava. Se on kirjoitettu vain niin erikoisesti, tarina vetää puoleensa. Ensin aloitetaan Maggysta, joka tarinan lopussa on isoäiti (vaikkei sitä itse myönnäkään)
ja tarinaa seurataan enemmän hänen tyttärentyttärensä Fauven kannalta. Tarinan välissä on Fauven äitikin ehtinyt elää ja kuolla. Se vain tuntuu niin kummalliselta, kun ensin Julien Mistral saa Magagyn neitsyyden, mutta lopulta saa lapsen Teddyn kanssa, joka on Maggyn avioton lapsi.
Kun romanttisia kirjoja lukee, kannattaa taustalla kuunnella italialaista Vivaldia.

Tänään ei jaksanut pukea erikoisesti. En ole lähdössä tänään mihinkään, joten valkoiset pyjamahousut saavat jäädä jalkaan. Sukkia ei tietenkään, ei edes villaisia, jotta karamellipinkit varpaankynnet näkyvät koko maailmalle. Korviin juhlakorvikset, ihan vain omaksi iloksi ja eilinen vihreä toppi ja Leonardo -koru kaulaan. Sormenkynnetkin ovat karamellinpinkit, vaikka ne minä lakkasin jo eilisaamuna ennen kaupungille lähtöä.

Kirppiksiltä Leonardon löytää

Katsottiin eilen illalla Leonardo DiCaprion tähdittämä elokuva The Aviator -Lentäjä. Kestiköhän jotain kolme tuntia, kun se oli nauhoitus joltain nelosen viikonlopulta. Elokuva oli joissain paikoin ahdistava, enemmäkseen silloin kun Howardille (Leonardo DiCaprio) tuli niitä kohtauksia, joissa hän alkoi toistaa sanomaansa. Hänellä oli neuroosi, ja Leonardo esitti häntä todella hyvin. Miten joku voi niinkin hyvin näytellä jota kuta toista?
Tänään mentiin koluamaan äidin ja siskon kanssa kolme kirpputoria. Ensimmäinen missä kävimme oli Kontti. Se on punaisen ristin järjestämä kirpputori, minne voi lahjoittaa esim. vaatteita ja huonekaluja myytäväksi. Tuotoista, en muista monesko osa, menee hyväntekeväisyyteen Suomeen tai ulkomaille. Kovin usein en löydä sieltä mitään, mutta nyt kävi todellakin tuuri. Katselin ensimmäiseksi korytelineen, missä törmäsin iahnaan kaulakoruun, jossa oli sydän ja siinä kuva Leonardo Dicapriosta. <3
Keskustassa muuten näin myös Katjan ja hänen seuralaisensa kävelemässä mukulakivistä tietä alas Anttilalle päin. Vaikka kuinka käsiäni huioin keskellä suojatietä, ei Katja tai seuralainenkaan huomannut minua. Seuralaisen nimenkin kertoisin, jos juoruilla saisin.

Juoruilen tietämättäni

Eilen ruokailujonossa aloitimme Pablon kanssa juttelemaan meidän kummankin lyhyydestä. Alun perin kommentoin asiasta Katjalle, mutta päädyin jutteleen Pablon kanssa. Hän on minuakin lyhyempi ja selitti, kuinka hän on ollut aina pätkä. Minä kerroin pikkusiskoni olevan minua kaksitoista senttiä pitempi ja että sisko sanoo minua aina pätkäksi. Oli siinä sitä juttua, kun Jori ja Mirakin tulivat jonoon. Jori huusi sieltä kauempaa minulle
jotein, mutten kuullut mitä. Pablo selitti vieressäni jotain samaan aikaan kun yritin kuunnella Jorin ja Miran huutoja. Lopulta luulin heidän puhuvan uskonnosta, ja vastasin heille jotain siihen liittyen. He ihmettelivät mitä ihmettä höpisen eivätkä enää jatkaneet.
Nyt tänään aamulla sitten kysyin Miralta, että mitä he oikein olivat yrittäneet selittää. Jorikin tuli siihen ja kertoi kai Annin sanoneen heille, että Ansku (taas..?) oli kertonut Annille minun kertoneen Anskulle yhden asian, mitä en olisi saanut kertoa. Sain taas sanoa Jorille, etten ole kertonut sitä asia kenellekään. Se tapahtui sitä paitsi viikko ennen kesää, enkä olisi edes ehtinyt kertoa asiasta Anskulle. Minulla ei ole hänen numeroakaan..
Kertooko Ansku oikeasti tällaisia asioita minusta vai onko tää vain jotain asioiden sekaantumista keskenään? Mira kyllä sanoi, että Anni saattoi keksiä jutut omasta päästään, mutta minusta hän on kyllä enemmän sellaista juoruilevaa tyyppiä, ei kovin kekseliästä. Sellaista, joka kuulee jonkin jutun ja huutaa sen kovaan ääneen kaikille.

Ystäväni minä

Tänään tuli jo tuo lokakuun Demi, mutta syyskuun lehdessä oli yksi sivu sellainen, joka pitäisi täyttää, ja "tutustua itseensä". Tällanen se oli::

Kuka olen? Kirjoita nimi, joka sopii sinulle parhaiten. Nimi voi olla ristimänimesi, lempinimesi tai nimi, jolla haluaisit itseäsi kutsuttavan.
-Hanski on kiva lempinimi.
Jos saisin valita, minkä ikäinen olisin? Jos kirjoitit muun iän kuin omasi, mieti, miksi haluaisit olla vanhempi tai nuorempi. Mitä voisit tehdä, että olisit tyytyväinen nykyiseen ikääsi?
-Toisaalta tahtoisin olla jo 15 ja päästä yhdeksännelle. Silloin saatan olla jo Katjan luokalla. Sitten toiselta toisaalta tahtoisin takaisin ala-asteelle ja kuudennelle luokalle, kun siellä oli silloin niin huippumukavaa! Kasillakaan ei ole kyllä paha.

MINÄ:

Mitä minulle kuuluu? Lisää vastaukseesi perustelut siihen, miksi tunnet juuri niin.
-En tiedä edes, miltä minusta tuntuu! Kai aika tyytyväiseltä, mutta silti aika hämmentyneeltä Kosken sekoilujen takia. Ja kiireiseltä, koska äiti juuri muistutti, kuinka minulla on enää vähän aikaa kirjoittaa. Ahistaa, kun huomenna on äidinkielen koe, torstaina heti enkun iso, johon en ehdi lukea ja perjantaina pitää palauttaa jo fysiikan raportti!
Mitä osaan erityisen hyvin? Taidot voivat olla hyvinkin arkisia, esim. "osaan saattaa pikkuveljen aamulla tarhaa".
-No Mira ja Katja aina hokevat ainakin, että olisin hyvä piirtäjä. Pidän kyllä itsekin töistäni, ja lisäksi minulla on runsas mielikuvitus.
Missä haluaisin olla parempi? Mieti, minkä ominaisuuden tai taidon kehittämisen eteen olet valmis näkemään vaivaa.
-Kiroilen aivan liikaa, siitä pitäisi osata luopua, ja sen takia voisin nähdä vaivaakin. Tahtoisin osata lentää ja kirjoittaa tarinoita tosi hyvin.
Mitä kaunista haluasisin sanoa itselleni? Jos kauniita sanoja on vaikea keksiä, harjoittele itsesi kehumista päivittäin.
-Jaa jaa... Olen kai ihan söpö, eikä minun lyhyyteni haittaa. Ei se mitään, vaikka vuoden nuorempi pikkusiskoni on minua yli kymmenen senttiä pitempi..! Huuleni ovat kauniin punaiset, ilman huulipunaakin.

RAKKAAT:

Millainen asema minulla on perheessäni? Pohdi, miten perheenjäsenesi ottavat sinut huomioon. Jos et ole tyytyväinen asemaasi, juttele vanhempiesi kanssa siitä, mitä asialle voisi tehdä.
-Ensinnäkin: olen pätkä. Pikkusiskoni lempinimi minulle on pätkä, koska olen häntä lyhyempi. Siitäkin olen huomauttanut noin sata kertaa, ettei se ole mukavaa. Se ei vain mene sillä jakeluun ja herjaus jatkuu. Isän luona olen lapsista vanhin. Kun isällä on jostain valittamista, ei hän valita pikkusiskolleni tai kahdelle siskopuolelleni tai kahdelle muulle lapselle, vaan minulle, koska olen vanhin. Minua kyllä myös kuullaan, koska olen vanhempi kuin muut.
Kehen haluaisin tutustua lähemmin? Miksi juuri häneen? Mieti, olisiko tutustuminen mahdollista. Jos vastaat myöntävästi, mieti, miten voisit tutustua häneen.
-No ensiksihän tulee mieleen tietenkin Pablo. Hänellä on vain niin mukavat jutut ja hän on myös ainut, jonka kanssa meidän luokasta voisin kaverustua. Muita luokkalaisiani en vain tajua.
Kai kaverustuminen olisi aivan mahdollista. Minun pitäisi vain saada kysyttyä se hänen numeronsa, mutten halua, että Pablo innostuu siitä liikaa ja huutaa asiasta koko maailmalle.
Tulenko ymmärretyksi? Tuntuuko sinusta siltä, että rakkaasi tajuavat ajatuksiasi ja tunteitasi? Jos eivät, voisitko ilmaista itseäsi selkeämmin?
-Itse en osaa oikein puhua selkeästi. Sanat aina tarttuvat suuhun ja joskus saan sanottua vain osan aikomastani. Usein sanon mitä päähän vain ehtii pälkähtää. Kaveriporukassa myös tuntuu joskus, ettei kukaan kuuntele minua.
ELÄMÄ:

Mistä tulen? Kirjoita muistiin paikat, joissa olet asunut. Millainen on elämäsi tarina? Miten asuinpaikat ovat vaikuttaneet sinuun?
-Kajaanissa asuin syntymästäni viidennen luokan jälkeisen kesän loppuun. Sitten muutimme äiti, minä ja pikkusiskoni tänne Ouluun..
Missä olen? Pohdi, minne olet päätynyt ja miksi. Mieti asuinpaikan ja koulun lisäksi kavereitasi ja harrastuksiasi.
-Eli ollaan Oulussa. Äiti sai täältä paremman opiskelupaikan kuin Kajaanissa oli ja tänne sitten muutimme. Ehdin käydä ala-asteen kuudennen luokan Oulussa, ja silloin sain pari ystävää, jotka ovat säilyneet yläasteellakin nytten. Poikiakin olen tavannut... Kajaanissa en olisi voinut ryhtyä tukioppilaaksi, toisin kuin nyt. Enkä varmasti olisi ikinä alkanut harrastaa tanssiakaan. Sanna on muuttunut tosi paljon sen jälkeen kun muutin Kajaanista, mutta Anniina on säilynyt omana itsenään. Uuden miehen se on vain löytänyt. Yläasteella ystävystyin paremmin Katjankin kanssa, mikä on vain hyvä asia. Katja on todella mukava. Tukioppilaissa olen tutustunut Joriin ja Lauraan, ja Katjan ja Jorin kautta Miraankin. Kaikki ihastuvat Miraan, kun hän on niin hurmaava ja aito. Jorilla on ihan parhaat jutut aina kerrottavana ja keksittynä. Onneksi viime vuonna sain sovittua välini Erikankin kanssa. Pablokin on hauska tuttavuus meidän luokalta.
Mikä saa minut nauramaan? Vietä enemmän aikaa sen ihmisen tai asian parissa, joka naurattaa sinua.
-Minut saa melkein mikä vain nauramaan. Kaikkein hauskinta kuitenkin on kun itse mokaan tai joku kertoo tosi hauskan jutun. Jorin jutut ovat hyviä ja hauskoja, ja Pablonkin sekoiluja on todella hauskaa katsella ja kuunnella. En ymmärräsitä, miksi meidän luokkalaiset muut käskevät häntä olemaan hiljaa, vaikka ne jutut vain piristävä t ilmaa. Katjan kanssa sekoilu on parasta viihdettä ja Anniinan ja Erikan kanssa puhelimessa huutaminen on myös rentouttavaa ja iloista ja hauskaakin hauskempaa.
Mihin olen matkalla? Voit kirjoitaa joko unelma -ammattisi tai sen,. mitä aiot tehdä loppupäivän ajan.
-Olen nyt vuoden tai kaksi haaveillut kirjailijan ja näyttelijän urasta.. Aion lukiossa opiskella italiaa, ja harkinnut myös, että kävisin ammattikorkean ja lukion samaan aikaan neljässä vuodessa. Toisaalta tahtoisin myös osata japania ja saksaa..

Tietämättäni olenkin soitellut

Silloin kun en ole ihastunut, niin silloin kyllä osata juoruilla, että olisin. Ennen ruokailua menin Miran luokse kun hän ja Jori olivat päässet -olisiko ollut uskonnon tunnilta. Jori syöksyi heti siihen meidän viereen ja alkoi selittää, että Koskella, yhdellä kasilla, olisi jokin pakkomielle minusta. Jotain vastaavaa se sanoi. Koski oli kuulemma kauheana selittänyt, että minä olisin joskus soittanut sille. Yritin muistella, että olisinko, mutta en ole! Kauheeta... siihen Jorin taakse tuli vielä joku Anni niiden luokalta selittämään, että "myönnä pois, sää oot ihan punanen..". Sanoin olevani punainen siksi, koska en ollut ikinä soittanut Koskelle. Jori alkoi miettiä kauheita teorioita, että joku oli esittänyt minua, Koski ei ollut tunnistanut hänelle soittanutta ihmistä tai jotain että Koski olisi keksinyt päästään koko jutun. Uskon itsekin tuohon kaikkein viimeiseen, mutta en ymmärrä miksi Koski niin tekisi.
Tuossa myöhemmin nyt tuolla välitunneilla Jori alkoi taas selittää, -en tiedä mistä oli kuullut- että Ansku oli sanonut joskus Koskelle, että minä olisin sanonut Anskulle, että minä tykkään Koskesta. On kyllä eräillä ihmisillä vaikeeta.
Katjan matematiikan luokan edessä istuessanikin tuli Jori (taas) selittämään, kuinka olin kuulemma selittänyt monellekin ihmiselle jostakin. En kai enää Koskesta, Jorin puheista ei saanut hirveästi selvää.

Kaikkein parhaimmat sanat

Kirjastosta lainatessani HIMin levyn Dark Light en arvannut, että sen ensimmäisen kappaleen Vampire Heartin sanat olisivat niin hyvät. Rakastuin niihin nyt kuitenkin niin paljon, että kopioin ne netistä (http://seeklyrics.com/lyrics/Him/Vampire-Heart.html) tännekin:

You can't escape the wrath of my heart
Beating to your funeral song (You're so alone)
All faith is lost for hell regained
In the dust in the hands of shame (Just be brave)

Let me breathe you this song of my heart before
I lead you along this path in the dark
Where I belong 'till I feel your warmth

Hold me
Like you held on to life
When all fears came alive and entombed me
Love me
Like you love the sun
Scorching the blood in my vampire heart

I'll be the thorns on every rose
You've been sent I hope (You'll grow cold)
I am the nightmare waking you up
From the dream of a dream of love (Just like before)

Let me weep you this poem as Heaven's gates close
Paint you my soul, scarred and alone
Waiting for your kiss to take me back home

Hold me
Like you held on to life
When all fears came alive and entombed me
Love me
Like you love the sun
Scorching the blood in my vampire heart

Hold me
Like you held on to life
When all fears came alive and entombed me
Love me
Like you love the sun
Scorching the blood in my vampire heart

Hold me (Like you held on to life)
Like you held on to life
(When all fears came alive and entombed me)
My vampire heart

Love me (Like you love the sun)
Like you love the sun
(Scorching the blood in my)
My vampire heart

Bratzit ovat mukavia

jonna-92.vuodatus.net kävi mulle laittamassa tällaisen haasteen:
Tehtävän anto:Kerron mitä minulla on päälläni, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perässä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

Eli nyt päälläni on.. just tämä paita, jota on aika vaikeaa kuvailla! Tumman harmaa t-paita, missä on ukkospilviä, keltaisia tähtiä ja pääkallo ja sateenkaari. Kuva näkyisi vaikka syyskuun Demissä jutussa, jossa tarkkaillaan kahden kaverijengin iltatoimia samaan aikaan. Housut ovat mustat farkut, missä punainen ruutuvyö. Mustat säärystimet ja värikäsraidalliset sukat.

Olen nyt Muhoksella. Perjantaina tullessani kotiin äiti alkoi kysellä, olisiko minulla mitään tärkeää tekemistä tänä viikonloppuna. Heti tuli ajatus, että nyt olemme lähdössä jonnekin -juuri väärään aikaan. Selitin äidillekin, kuinka Joulupukki (fysiikan opettaja) oli juuri viimeisellä tunnilla antanut tehtäväksi tehdä ensi viikon perjantaihin mennessä raportin meidän vähemmän käsitelleestä aiheesta: yksinkertaisista koneista, siitä, mitä ei Erkkikään todellakaan ymmärrä. Äiti oli luvannut jo Outi -tädille, että lähtisimme tänne niiden luokse siskoni kanssa. Kysyin äidiltä melkein itku kurkussa, miten ihmeessä saan luettua englantia ja äidinkieltä ja tehtyä fysiikan tehtävää samalla, kun pitäisi olla hyvää seuraa viidennellä luokalla olevalle Heidi -serkulle? No, jouduin kuitenkin lähtemään, kun en viitsinyt sanoa äidille suoraan, etten jaksaisi tänne tulla.
Mutta on täällä ihan mukavaakin ollut. Eilen leikimme nukkekodilla. Olin minibratz, jolla oli poikaystävänä toinen minibratz, jonka olin pukenut pojaksi. He menivät katsomaan romanttista esitystä, joka oli minunlaiseni Romeo ja Julia. En ole lukenut enkä katsonutkaan ikinä sitä näytelmää, joten piti keksiä aivan oma. Ei siinäkään kyllä kovin auvoinen ja rakastava loppu ollut. Julia pakotettiin rakastamaan Romeota.

Blogi paljastuu.. melkein

Ennen kuin pääsin koulusta lähtemään, alkoi Pablokin jotakin selittämään. Hänet on opettajamme valinnut luokkamme edustajaksi ja hän aloitti minulle kauheana selittämään, kuinka hän aikoo hankkia meidän kouluun juoma-automaatit. Aika hauskaahan siitä juttelemisesta tuli, niin kuin aina. Katja siinä minun vieressäni repeili vähän väliä meidän jutuille tai vain Pablon sanomisille.
Pablolle piti yhdessä vaiheessa selittää myös, mikä on blogi. Olin kertonut että meen heti kotiin päästyäni koneelle ja Pablo kysyi, että mitä siellä teen. No kirjoitan blogia, tietenkin. Pablo luuli sitä joksikin tietokonepeliksi. Kerroin blogin olevan lyhyesti kerrottuna nettipäiväkirja, mutta se ei sitäkään ymmärtänyt, että minä kirjoitan sitä. Lopulta tajutessaan sen verran Pablo yritti lahjoa minut purkalla, jotta kertoisin osoitteen. Lupasin kertoa hänelle osoitteesta puolet, jos hän antaa minulle pullon. Pulloa ei kuitenkaan löytynyt, eikä minun siis tarvinnut kertoa hänelle, puoliakaan blogini osoitteesta.

Kokeita riittää..

Kiva, kun alkaa taas nämä koeviikot. Tänään oli fysiikan koe ja enkun sanakoe. Yritin silloinkin meidän fysiikan joulupukki -opettajalle selittää, etten pysty lukemaan fyssaa ja enkkua samaan aikaan, mutta ei se suostunut sitä päivää siirtämään. Sanakoe meni ihan hyvi, mutta fysiikan koe oli tosi vaikea ja pari paikkaa jäi tyhjäksi. Tukioppilas -hommat ovat vieneet kaksi fysiikan tuntia. Perjantainakaan en ollut tunnilla kun oli kokeeseen kertausta. Ja silloin, kun käsiteltiin tiheyttä, en ollut paikalla enkä nyt muistanut tiheyden symboleita tai vastaavia. Muutama lasku ja kaavakin jäi auki.
Torstaina on uskonnon koe. Pitää lukea ihan hikenä huomenna ja keskiviikkona. Katjalla on perjantaina se sama koe, ja onni kun meillä ei ole. Torstaina kun on meillä tanssia niin olisi vaikeeta lukea. Tunnit on 19.00-20.00 , joten myöhään se jäisi. Alue on noin seitsemän kappaletta, joten lukemista ei ole onneksi hirveästi.
Ensi viikolla on taas kaksi koetta: äidinkieli ja englanti. Äidinkieli keskiviikkona, alue liian iso, en muista ikinä niitä kaikkia juttuja. Englanti on heti torstaina, kahden kappaleen sanat ja onkohan kaksi vai yksi kielioppiasioita. Kumpaankin aloitan lukemisen sunnuntaina, jotta ainakin voisi tulla hyvät numerot. Varsinkin, kun nyt tuo fysiikka menee penkin alle.

Ihastumisen etsintä

Meidän koulussa ei ole ketään. Kaikki pojat ovat joko liian ilkeitä, ärsyttäviä, eivät tajua mistään mitään tai haisevat tupakalle tai muuten tosi pahalle. Eikä ne ole satuprinssien näköisiäkään. Kesällä päättäessäni, etten ihastu enää kehenkään, en arvannut sen olevan näin helppoa ja vaikeaa. Nyt nimittäin tahtoisin kiinnostua jostakusta ihanasta, mutta sitten on se, ettei ole ketään. Enkä enää edes tunnu osaavan rakastua. Mutta prinssit ja prinsessat ja rakkauden voi löytää myös muualta, kuten kirjoista, elokuvista ja musiikista.
Kirjat, jotka luen tässä syksyllä tai tänä lukuvuonna:

*Judith Krantz: Taiteilijan tytär
*Judith Krantz: Daisy
*Ivan Turgenev: Ensirakkaus
*Jane Austen: Emma
*Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
*L.M.Montgomerry: Pieni runotyttö
*L.M.Montgomerry: Runotyttö maineen polulla
*L.M.Montgomerry: Runotyttö etsii tähteään
*William Shakespare: Romeo ja Julia
sitten oli myös yksi Marie Antoinettesta kertova kirja, mutta en muista kirjailijaa..

Elokuvat, jotka aion katsoa tässä piakkoin tai myöhemmin:
*Amelié
*The Aviator -Lentäjä
*Ylpeys ja ennakkoluulo
*Liikkuva linna
*Marie Antoinette (tämä voi mennä hieman myöhemmälle, koska en tiedä, mistä sen heti löytäisi. R -kioskilla ei näkynyt.)

Musiikki tarjoaa yltiömääräisesti rakkauslauluja, joita kuunnella. Mainittavia artisteja olkoon italialainen rock- laulaja Laura Bono, suomalainen HIM (<3) ja aivan ihana Bleak. Oikeastaan jälkimmäinen kertoo enemmän erosta, kuin itse suhteesta, mutta pakko vain kuunnella.

ps. punaisella merkityt on joko katsottu tai luettu