Toisen perustamani blogin tekstit, ennen kuin poistan ne sieltä:

Unen tulkintaa

21.10.2007 - 13:25

Näkkiin taas unta. Ja nyt taas muistinkin sen unen..! Siinä matkattiin koko ajan jossakin junassa ja siellä oli varmaan kaikki ihmiset mulleki tuttuja. Paitsi yksi aviopari, joka kuoli koko ajan. Tai murhattiin koko ajan, ainakin kolme kertaa se juuri vihitty pari löydettiin murhattuna junasta ulos heitettynä. Naisella oli huntu vielä päässään ja mies piti tätä kädestä. Oli se kyllä kummaa.. Heiska Juhokin oli siellä, mutten muista yhtään että mitä se siellä teki.

Kirjassa Suuri Suomalainen Unikirja kohdassa 'kuollut' käsketään unen näkijää selvittämään, tunneside vainajaan (vainajiin), muuten uni voi toistua. En kyllä usko että toistuu kun ei ole ennenkään kuolemat yöllä toistuneet. Kirjassa sanotaan näköjään myös, ettei kukaan unissa kuole lopullisesti, ja sen minäkin huomasin kun se nuori aviopari sai kuolla ainakin kolme kertaa. Kohdassa 'murha' on kuulemma tärkeintä katsoa, kuka murhaa kenet ja miksi. Murhaaja on siis tappanut jotain korvaamattoman arvokasta -tunteen, tietoisuuden, kehtittymisen mahdollisuuden.
'Avioliitosta' ei ole oikein mitään hyötyä, koska murhattuhan oli se pari, ei liitto. Tässä kuitenkin sanotaan, että avioliitto viittaa henkiseen yhteyteen. Eikö minulla siis sitten ole mitään henkistä yhteyttä enää, koska se on murhattu?!
"Kaikki, mikä on elinvoimaista ja eteenpäin menevää voi symboloitua junassa. Juna ilmaisee vahvaa tunnetta, intohimoa ja toiminnallista seksuaalisuutta."
Eli öh siis: junastani heitettiin murhattu nuori aviopari ikkunasta ulos. Minä en tuntenut avioparia ollenkaan, olivat kai ainoat joita en tuntenut. Jos aviopari meinaa minun henkiseen yhteyteen.. kenen kanssa? Se on nyt kuitenkin murhattu peräti kolme kertaa, onkohan se tärkeäkin juttu? Siis se että pari kuoli kolme kertaa ja ne heitettiin jokaisessa kuolemassa eri ikkunoista..

Onko ikävä?

20.10.2007 - 14:27

Nyt sitte alkoi syysloma. Aurinko aloittaa loman kivasti, paistaa suoraan tietokoneen näyttöön. Eilen Petja katseli minua niin lupaavasti monta kertaa koko ajan koulussa sitten samperin loma tulee väliin. Petja kuulostaa tytön nimeltä, mutta se on venäläinen pojan nimi.

Toisaalta olen todellakin loman tarpeessa. Heiskat ja Matias ovat höykyttäneet minua kriisiin ja stressiä on. Lomalla voin vain rentoutua.. paitsi että äiti on keksinyt meille viikolle ohjelmaa. Pyysi Pasi-enoa viemään meidät "tytöt" jonnekin kivaan paikkaan. Ou jee.. En tiedä vielä mennäänkö minne, mutta tiistaina jotain kai tapahtuu. Lupasin myös eilen Anskulle, että soitan sille viikolla ja kysyn ehkä voiko se alkaa. Sen jälkeen bussissa tajusin, että tietenkin Heiskat kuulevat siitä ja lentävät Anskulle. Paitsi etteivät he saa mennä Anskulle. Sen äiti kielsi niitä tulemasta niiden kotiin sen jälkeen kun he teippasivat käytävästä löydetyt rintsikat Anskun talon ikkunaan.
Mutta nyt se seiskaluokkalainen pyärii koko ajan päässä. Se ei pilaa minun lomatunnelmaa, joka todellakin kertoo lomasta, laiskottelusta, pelkästä oleskelusta,kaverien kaa nauramisesta,Heiskojen olemattomuudesta ja nukkumisesta. Tänä aamuna nukuin jopa puoli kymmeneen. Yleensä herään viikonloppuisin jo kello kahdeksalta, mutta nyt väsytti kun tuli eilen iltapäivällä käveltyä vähän kaupoissa. Ja silloinkin ajattelin Petjaa.. Anniina pyysi mua selittämään, minkä näköinen se poika on, ja kerroin sen tosi hyvännäköisistä hiuksista, sellaisista mustista, jotka eivät ole liian lyhyet eivätkä liian pitkät. Petjan silmistäkin ehdin jotain selittää: ne on sellaiset kummalliset eikä niistä näe, ketä Petja oikein katsoo. Petja on itsekseen viihtyvä tyyppi, mutta ei silti liian ylpeä tai yksinäinen. Mutta välillä mietin, onkohan se vähän liiankin hiljainen...

Mut ei kai siinä mitään. Olen aina moikkaillut Petjaa, ja aionpa tehdä niin vastakin. Eilen Miran kaa suunniteltiin, että loman jälkeen meen pyytään siltä sen numeron, ja sitä ennen vielä vähän alkaa vaan jutustella sen kanssa. Sittenpä saatte tekin tietää, mitä tapahtuu..

Mustat lapaset

19.10.2007 - 19:45

Oltiin kaupungilla Anniinan ja Erikan kanssa. Ne tuli Kajaanista tänne vähän ostoksille ja mä menin tietenkin mukaan kun muutenkin nähdään niin kauhean harvoin. Ja mun piti ostaa itselleni lapaset, kun ne muutaman vuoden vanhemmat ovat menneet rikki eikä tuolla kylmässä kukaan pärjää pelkillä kynsikkäillä (vaikka ne kuinka hyvännäköiset ovatkin). Hennes&Mauritsilla näkkiin sellaset ihanat mustat lapaset, jotka makso just sen kuusi euroa jota mulla oli mukana, hyvät lapaset maksavat aivan kauheasti nykyään. Kävimme kuitenkin monissa muissakin kaupoissa H&M:n jälkeen, joten katselin ensin niistä paikoista, löytyisikö mitään muita lapsia. Käytiin Seppälässä, One Waylla (en uskonutkaan, että sieltä kuudella eurolla lapasia löytyisi, mutta Anniina tahtoi sinne), Mik'sissä ja jossaki.. ei kaikkia paikkoja voi muistaa. Mistään ei, ei edes Seppälästä, löytyny kuudella eurolla pienen pieniäkään lapasia, joten mentiinpä takasi Hennes&Mauretsille ja ostin ne ihanat mustat. Niiden selkäpuolella on sellaista pallomaista ommelta, vähä kuin kuhmuja.. x)

Mutta nyt mä en sitte heti saa sitä leffaa, kun käytin kaikki rahani niihin lapasiin. Mutta en mä kyllä halua olla sormet jäässäkään sen takia, että voisin vaan köllötellä sohvalla ja katsoa (aivan ihanaa) elokuvaa...

Koulukuvaus on syvältä

18.10.2007 - 12:24

Joka vuosi on joka koululla kuvaukset. Oppilaat pakotetaan kameran eteen vaikkei tämä haluaisi, mutta kun vanhemmat tahtovat nähdä lapsensa tämän ikäisenä omilla eläkepäivinäänkin. Lapsi näyttää aika varmasti hirveältä kuvassa ja häpeää itseään. Itseään on laitettu viisi vuotta peilin edessä harjan, meikkien ja hiuslakan kanssa, eikä kuvasta ikinä kuitenkaan tule hyvän näköinen. Ainakaan omasta mielestä. Aina toisen kuvat ovat parempia.
Kun odotin kuvausjonossa, tuli mulla mieleen ala-aste kun pienenpänä ei edes katsottu niitä omia kuvia, hymyiltiin kuin hullut ja jouduttiin siskon kanssa sisaruskuvaan. Olisinpa edes tajunnut tänä vuonna ottaa Miran, Katjan ja Jorin kanssa kaverikuvan.
Kirjoitan tätä nyt koulun koneelta, tulin aivan äsken kuvauksista. Kauheeta..

Heiskatkin on niin ilkeitä. Pervoja huligaaneja. Aleksi yrittää viedä multa reppua olalta kun itse roikun Juhossa kiinni yrittäen aukaista Anskun takin vetoketjun pojan päältä. Tai poikien päältä, Matias ja Juho olivat kumpikin takin sisässä. Kun Anskun tavarat jätettiin rauhaan, aloittivat jätkät kyseleen multa kaikenlaista vähemmän mukavaa epäkohteliasta. Piti olla vastaamatta kun Matias kysyy kuppikokoa ja oonko "neitsyt Maria" yms. Kauheita pentuja, vaikka silti on hauskempaa viettäää niiden kaa aikaa kuin vain seistä ulkona kylmässä. Olen niiden luokan tukioppilas, eikä ne (onneks?) jätä mua rauhaan.. :D

Miksi homot on niin hyvännäköisiä?

16.10.2007 - 18:57

Kaverit olivat ircissä törmänneet kahteen tosi söpöön poikaan, jotka kyllä harmiksi olivat homoja. Minulla ei ole koskaan ollut mitään homoseksuaaleja vastaan, mutta kun ne on niin namuja että sydämeen sattuu! <3

Pulla ja maito namskis

16.10.2007 - 18:00

Hyvä mieli tänään. Ei oikein aamulla rullannut muuten kuin äidin kaa kinastellen siitä ,milloin mun pitäis se puuro syyä. Olin just noussu ja tahdoin juua teen ensin. No eipä siitä mitään enää, liian negatiivista lukemista. Kuljin kouluun ja pihalle jäin sinne oottaan että Katja tulee. Se tais myöhästyä, mut Patja kyllä kulki mun ohitse oudosti kiertäen mun edestä mun taakse ja katso mua koko ajan.. kummaa!
Musiikkia.. Pablo kuiskaa mun korvaa, kuka hemmetti on penempikokoinen tyttö Riikan vieressä, "Kuka hän on?" Meikä vain kohottaa olkia, kun ei tiiä. Ei mahdollista, unohdin taas pyyhekumin kotiin, ihan kuin eilenkin ja taas piti Pablolta pummia. Ausku luokan edessä kertoi romantiikan aikakaudesta, siitä 1800 -luvusta. Olin korvat höröllä ,kuten viime viikolla ja eilenkin, kun oli musiikin tunteja. Silloin oli vaan barokki ja klassismi. Barokissa rakastan Vivaldia, klassismissa 'ihastuin' Beethovenin nuorempana maalattuun kuvaan, kun se oli niin hyvännäköinen ja romantiikan säveltäjistä Tsaikovskin musiikkia olenkin joskus kuunnellut, levykin löytyy. Vain kuuntelenkin klassista, niin kuuntelen minä paljon muutakin musiikkia, kuten Bleakia, HIMiä, Avril Lavignea ja Tokio Hotelia. <3

Katja laittoi hiuksiaan peilin edessä kun tulimme ruokalasta, ja mä repesin Jorin jutulle yhdestä seiskasta, jota Jori kutsuu "Letti-Jeesukseksi". Ehkä aloin nauraa enemmän sille nimelle, kuin itse tarinalle. Lähdettiin käytävässä sitten käveleen Katjan kanssa pois, mutta jouduimme kuitenkin väistämään äkkiä, kun Jori juoksi Lettiä karkuun.
Historiassa piti tehdä rastitöitä ryhmissä. Takanani istuu Pablo ja Miron, ja aattelin kysyä niiltä pääsiskä niitten ryhmään kolmanneksi. Ennen kuin ehdin kysyä, huusi Pablo opelle: "Me ollaan ryhmä!" heiluttaen kättään kolmiossa mun, Mironin ja itsensä kohdalla. En voinut aatella paljoa muuta, kuin olisi hiljaa. Kaikki katto ja Laura varsinkin oli silmät lautasen kokoisina.
"*****(< mun nimi) kans!" oli Pablon pakko jatkaa ja siinä vaiheessa minäkin otin jonkin, en muista minkä, käteeni ja heitin sen päin Pabloa ja sanoin sille, että pistää turpansa kiinni. Onneksi se ei kai kauheena ajatellu mitä sanoin, kun 'pelkäsi' niin paljon, että heittäisin häntä uudelleen (ja kyllä mieli tekikin, mutta kun olin jo sanonut niin ilkeästi, ja se olisi saanut sen muutenkin leikkimään vielä enemmän kakkosluokkalaista pentua). Eipä siitä tiimityöstä nyt kauheana tullut mitään tulosta, minä tavasin pojille sana sanasta mitä tuli kirjoittaa melkein kaikkien tehtävien kohdalla ja ne kaksi tappelivat tusseilla toisiaan uhkaillen. Huoh..

Mira ja Jori ja Ansku saivat jo välitodistuksensa. Jori oli iha innoissaan saadessaan nostettua uskonnon nuomeroaansa seiskasta ysiin niiden kolmen kurssin aikana. Menin Katjaa vastaan kuviksen luokkaan ja siellä oli kans Rebo ja Sakset. Piti vähän helpata Katjaa sen hänen työnsä valmiiksi saamiseksi jotta pääsisimme ajoissa Katjan mummun luokse. Äity on pistänyt mun pyörän jo varastoon talven ajaksi, joten pitäisi kävellä ja siinä menisi kauheen kauan. Selitin ihan innoissani siinä samalla kun liimailtiin, kuinka olin sanonut Patjalle 'hei' tuolla käytävässä ja se oli vastannu mulle 'moi'. Siinä oli ollut silloin myös entinen luokkalaseni Ville, joka varmaan pikkaisen ihmetteli kun en sitä moikannut. Patjaa mä en edes tunne melkeen ollenkaan!

Ahistaa kun menkat alko tossa pari päivää sitte.

Mentiin mummulle ja saatiin syötyä vähän pullaa. Maidon kanssa, tietenkin. Söin ainakin kuusi pullaa, vaikka aikaisemmin arkailinkin ottaa ensin toistakaan. Namskis
Mirakin tuli sinne tossa josakin vaiheessa ja lähdettiin yhtä matkaa, kyytsäsin Miran sen pyörällä Katjan kodille asti.

Unenpöpperössä

14.10.2007 - 10:23

Näkkiin kummallista unta. En edes muista sitä kokonaa, vain pätkiä sieltä täältä. Mentiin minä, Ansku ja Krisse, minä Aleksin kyydissä, Heiskojen luokse yöksi. Aattelin et tästä tulee kivaa mut lopulta me tytöt nukuttiin vain portaiden vieressä mitään tekemättä.
Toinen pätkä oli, kun Tokio Hotel tuli meidän kouluun. Tom ja Bill tulivat meidän fysiikan tunnille antamaan nimmareita. Minäkin etsin hikipäissäni itselleni paperilapun, johon kumpikin bändiläinen kirjoitti nimensä. Bill aikoi laittaa lappuun vielä omistuskirjoituksen ja mun piti tavuttaa englanniksi hänelle miten nimeni kirjoitetaan. H:n se jo osaskin, mut loppu piti sanoa, ihan kuin Pablolleki sillo joskus viime lukuvuonna.
Minä ja Katja myöhästyimme koko ajan fysiikan tunneilta, ja viimeisenä myöhästymisenä opettaja ei ollutkaan meidän Joulupukki -fysiikan opemme vaan joku kumma pappa, joka muistutti vähän Pasia, mutta ei ollut Pasi. Tän sijaisen lempimusiikkia oli Amy Diamond, ja Rebokin oli ihan rakastunut siihen minun mielestäni aivan karmeaan vinkumiseen. Rebo kutsui Amy Daimondia "Hiamondiksi" luullen, että se oikeasti sanottaisiin sillä lailla.

Benny&Joon

13.10.2007 - 14:48

Illalla näytettiin telkkarissa aivan ihana elokuva Benny ja Joon. Katsoin sen vain sen takia kun siinä oli Johnny Depp ja monet muut tulevat JD (Johnny Depp, siis)-elokuvat tulevina perjantaina ovat varmaan K-15. En saa silloin katsoa niitä kun äiti hyökkää ja kieltää. Siis siksi alunperin katsoin sen. Jos se olisi ollut tylsä tai tyhmä tai muuta, en olisi katsonut sitä loppuun ollenkaan. Ei, Benny ja Joon ei ollut tyhmä eikä tylsä filmi. Se oli todella ihana ja kiva leffa. Jos et sinä sitä katsonut, niin olisi kannattanut!
Benny oli Joonin isoveli joka hoiti mielihäiriöistä sisartaan. Pokeria pelatessa Joon sai kotiinsa Samin (Johnny Depp), joka oli myös aika kumma tyyppi. Ei häiriöinen, vaan vain outo. Nämä kaksi erikoista ihmistä sitten rakastuivat toisiinsa ja veli oli aina vain eessä. Nauroin kamalasti kohdassa, missä Sam painoi haarukat kiinni kahteen perunaan, kuin kahdeksi jalkaa, ja alkoi heiluttaa niitä steppaamaan.
Leffan jälkeen ajattelin heti vain että minun olisi pakko saada se itselleni. Sanoi äitille lähteväni tänään lauantaina etsimään tän filmin jostakin. Äiti sai kauhean raivarin. Olen kuulemma aina menossa johonkin, sen elokuvan pitäisi odottaa. Kuitenkin ennen yhtätoista tänä aamuna menin bussilla keskustaan ja löysin Benny&Joon -DVD:n vain yhdestä divarista, missään muualla ei ollut. Olin aivan masis, kun sekin ainut oli liian kallis ja suomenkielinen tekstityskin puuttui. Tahdon kuitenkin sen elokuvan, ja sen kanssa hankin. Äiti oli vielä arvellut, ettei sitä elokuvaa ole ei DVD:nä eikä videonakaan, joten silleen kävi kyllä tuuri. Rahaa saan ehkä kahden tai kolem viikon päästä enkä muutenkaan tarvitse kuin vain viitosen, niin rahat riittää filmiin. Sitten juoksen heti keskustaan ja Filmifriikkiin, mistä sen filmin löysin.
JD oli siinä filmissä todella hyvän näköinen <3

Se sai 'punaisen'

Näin yöllä aivan kummallista unta. Olin Jorin kyydissä tarakalla istumassa ja Jori ajoi meidät Helsinkiin. Oli ongelmia päästä sieltä pois, kun Jori ei enää jaksanut ajaa takaisin Ouluun. Mentiin bussiin, minä roikuin bussin kyljessä jonkinlaisessa kahvassa kiinni ja Jori pääsi jotenkin sinne bussin sisälle. Minäkin menin sitten sisälle bussiin ja siellä meitä auttoi joku nuori nainen, jolle myös näytin ainakin kolme kertaa ikivanhan näköistä sormusta, joka oli ruostunutta pronssia ja siinä oli kruunun kuva. Nainen antoi meille rahaa, jotta saatoimme ostaa juna-asemalta itsellemme leipää (ja maitoa?). Kun pääsimme bussista, en jälkeistä enää muista, koska taisin herätä. Tai olin sellaisessa mustassa tilassa: en ollut herännyt, mtten enää nähnyt untakaan. :D

Olen muuten todellakin unohtanut kertoa, että silloin kun Katja ja tämä hänen "seuralaisensa" seurustelivat silloin joskus, niin silloin viikonloppuna kun menin Katjalle yöksi, niin Katja jätti tämän pojan. Rebo vastasi, ettei se mitään, että hän oli arvannut sen. Ahisti kun Katja kysyi minulta monta kertaa, miten hän jättäisi Rebon kaikkein parhaiten ja minulla oli joitakin ideoita, mutta en halunnut auttaa koko asiassa! Katja nyt kuitenkin jätti sen pojan, ja nyt minä saatan olla kiinnostunut hänestä. Tänään se jätkä meitä vähän vilkaisi mennessään ohi, mutta hän aika varmasti katsoi Katjaa. Rebo olisi halunnut jatkaa.

Aleksi ja Juho taas vauhdissa. Ansku takavarikoi jomman kumman veljeksen backin ja minä sain sen käsiini. pojat ahdistelivat ensin Anskua, mutta hän kertoi pallon olevan minulla ja ensin Juho ja sitten Aleksikin rusensivat minut tiiliseinää vasten. Ansku on kertonut minulle siitä, kuinka näillä pojilla on tapana aina heillä, tai missä he sitten aikaa toistensa kanssa viettävätkään, vedellä tytöiltä paidan kaulusta alas. Kun olin sitten siinä litistettynä seinää vasten, ehdotti Juho vain Aleksille, että tämä vetäisi minulta paidan kauluksen alas. Tänään kun minulla sitten oli päällä vain isoaukkoinen t-paita ja sen alla toppimekko, niin ajatus ei minua kauheasti houkuttanut ja työnsin kummankin pojan äkkiä kauemmas pois. Juho vaan nauroi..

Kummallista kyllä, mutta Pablo sai tänään punaisen. Siis jälki-istunnon heittäessään matikan tunnilla Johannesta pyyhekumilla päähän. Kannattaa.

Perjantaina kun lainasin sen Karleen Koen kirjan Mustat enkelit, en ole sen jälkeen saanut sitä kirjaa käsistäni. Kirjassa on yli 650 sivua, ja olen nyt lukenut sivulle 597. Läksyjä on jäänyt lukematta, muun muassa biologian lukuläksyt, kun olen vain lukenut kuinka Alice viettelee Balmoralin herttuaa.

Potkaisenko munille

Ulkovälkällä, silloin kun kaikkien pitää välitunnilla mennä ulos, oli aika hauskaa ollessamme Jorin, Miran, Katjan ja Oonan ja tämän Aida -nimisen kaverin kanssa juttelemassa. Aida yritti Oonalta kysyä jotakin jostakin tyypistä, mutta joutui sitten koko ajan huutamaan Jorille siitä, miten Jori on (kuulemma, muka) lyönyt Aidaa kai joskus eilen. Oli pahan näköistä, ja Jori myös huomautti siitä, kun Aida ensin räyhäsi täysillä Jorille ja vaihtoi sitten salamana hymyyn jatkaessaan juttuaan Oonalle. Aida selitti sitä, miten hän ehkä haluaa hymyillä kaikille muille paitsi Jorille. Aida tervehti meitä kaikkia muita iloisesti hymyillen paitsi Joria, ja Jori vain nauroi. Jori sanoi Aidaa jossakin vaiheessa myös lyhyeksi, mistä Aida kimpaantui ja astui lähemmäksi Joria sanoen: "Minä kuule potkaisen sinua munille ja sitten sinä olet minua kymmenen senttiä lyhyempi!" Aloin aivan hillittömästi nauraa, kun kello soi ja piti lähteä biologian luokkaan. :DD

Kermakakkumekkonaisetkin värjäsivät hiuksiaan

Ärsyttää.. nyt tässä aamulla äidille kerroin tahtovani värjätä hiukseni ruskeiksi. Minulla on aina ollut saman väriset hiukset: värjäämättömät punertavat vaaleat luonnonkiharat, jotka eivät edes kiharru kunnolla. Eivät hiukseni muuten minua häiritse, mutta väri ei oikein soinnu yhteen vaatteitteni kanssa. Käytän vähän sellaista tummempaa vaatetta, eikä vaaleat punahehkuiset hiukset oikein sovi silloin. Peilistä katsoessani tuntuu että pääni on aivan eri maailmasta kuin muu kroppa, joka on verhoutunut tumman harmaaseen tai mustaan väriskaalaan. Sanoessani siis äidille että tahtoisin ruskeat hiukset, niin äiti kielsi minua. Hän ei anna minulle lupaa antaa Katjan äidin värjätä hiuksiani. Joskus vielä Kajaanissa asuessamme äiti sanoi etten saisi (ikinä) värjätä hiuksiani mustiksi, ja sen nyt voinkin ymmärtää, mutta etten saa värjätä ollenkaan! Ihana äitykkä mäkätti etteivät hiukseni kestäisi sitä, vaikka kyllähän nyt monella muullakin on kestänyt. Hiukseni ovat kuulemma herkemmät kaiken maailman aineille.. No, ainakin nyt tiedän, mitä teen ensimmäiseksi sitten kun saan itse päättää omista asioistani.

Eilen lainasin kirjastosta kaksi kirjaa. Ensin menin koulun jälkeen käymään siellä palauttamassa vain Daisyn takaisin, koska se niin pahasti tupakalle, etten voinut lukea sitä ilman, että kaikki kirjanmerkkini ja tyynyni eivät olisi haisseet sen jälkeen myös. Aivan kuin olisin itse polttanut samalla kuin luin. Palautettujen hyllyssä näkyi kiinnostava kirja, jonka kannessa näkyi vähän vanhanaikaista kermakakkumekkoa. Rakastan niitä tarinoita, joissa on kermakakkumekkoja.
Kotona käydessäni otin kirjastokortin mukaan ja menin ensin kauppaan ostamaan lukukarkkia (mansikkajogurttia sisältävää suklaata) ja sen jälkeen takaisin kirjastoon. Kun katsoin aikaisemmin näkemääni kirjaa tarkemmin ja luin takakannen, niin huomasin ettei se ollutkaa aivan sellainen jota olisin halunnut. Katselin ympärilleni ensin nuorten ja sitten vähän aikuistenkin osastolla. Olin lähdössä jo pois, kun huomasin aikuisten uutuuskirjat. Kotimaisetn uutuuksien hyllystä ei tiedettävästi löydy ikinä mitään joten katsoin ulkomaisetn kohdalta ja näkkiin kaksi aivan ihanan näköistä kirjaa. Toisen kannessa oli aivan italialaisen näköinen tumma ja kiharahiuksinen mies punaisessa viitassa. Kirjan nimi oli Don Juanin päiväkirja, ja sen oli kirjoittanut joku yhdysvaltalainen Douglas Carlton Abrams. Miehen esikoisteos. Takakannesta selvisi, että tarinassa on paljonkin romantiikkaa... Mustat enkelit oli toisen kirjan nimi. Kertoi selvästi renesanssiaijan melskeestä, kansissa heilui kaksi kermakakkumekkoihin pukeutunutta naista ja ympärillä monta tuijottelevaa polvisukka miestä. Tarinan luvattiin olevan kuninkaallinen lukunautinto, viettelyksiä, petoksia, intohimoja, salajuonia ja rakkautta. Kirjailijana Karleen Koen.
Kermakakkumekkonaisetkin värjäsivät hiuksensa, tekivät kauhean korkeita kampauksia, jos hiuksistaan ilman peruukkia sellaisia saivat, ja hiusten väri oli vieläpä valkeaa kalkkia!

Tänään Katjalle yöksi. Pitää pyöräillä ja lähden kahdeltatoista pian sen jälkeen kun lähden koneelta. Pelaamme simsiä ja minun pitää kertoa Katjalle pari juttua, mitä en eilen ehtinyt kun Juho taas vei mun "taskumatin", pienen punaisen pullon, jota käytän tanssitunneilla juomapullona, ja jouduin etsimään Juhon heti viimeisen tunnin jälkeen. Ollessani Miran tarakalla ja pyöräiltiin kirjastolle (missä siis nyt näin sen ensimmäisen kirjan, mistä kiinnostuin) en viittinyt alkaa selittämään niitä kun siinä meidän kanssa ajoi vähän muitakin ihmisiä..

Kaksoset

Meidän luokka ei nyt kamalasti kiinnittänyt ylimääräistä huomiota viime vuotisille tukioppilaillemme, joten kuvittelin että mekin nyt Lauran ja Jorin kanssa vain pitäisimme tukitunnin ja muuten eläisimme kuin normaalistikin. Mutta tukiluokkamme Juho onkin poikkeustapaus.. koko ajan kimpussa! Eilen hän heitti minua pienellä backilla, joka osui minua kaulaan. Juhon vieressä oleva Matias esitti niin syyllistä ja Juho sanoi että Matias sen tekikin. Heitin siis pallon takaisin Matiakselle, ja se osui häntä selkään. Sitten Matias alkoi selittää kostosta ja muusta kivasta, kun Juho kertoi itse olleensa se minua heittänyt tyyppi. Pyysin Matiakselta anteeksi, muta sillä pysyi kostoaikeet mielessä..

No, eipä tänään ollut yhtään, yhtään rauhallisempaa. Aamulla ajoi Sarita minun viereeni kävellessäni kouluun. Hyppäsin tarakalle ja Sarita ajoi minutkin sitten koululle. Kaksoset Juho ja Aleksi olivat kavereidensa, muun muassa Matiaksen kanssa siinä pihalla ja Juho sanoi minulle moi. :)
Ruokavälkällä Juho heitti minua backilla taas, kun vain puhelin Anskulle meidän tukioppilaskokouksista. Ansku heitti sen pallon jonnekin käytävälle, Juho haki sen ja heitti meitä uudelleen. Otin pallon Anskulta hupparin taskuuni, mistä Juho yritti Matiaksen kanssa ottaa sitä. Istuin Anskun viereen penkille, ja Katja istui minun syliini. Ajattelin pallon olevan nyt turvassa, mutta pojat veivätkin reppuni. Kysyin Anskulta, että tekisivätkö pojat repulleni mitään ulkona, minne olivat juosseet. Hän sanoi että he penkoisivat sen, 'toivottavasti sinulla ei olisi siellä mitään salaista'. Sanoin ettei siellä kai mitään olisi, mutta Ansku sitten tokaisi, että jos sieltä löytyy sidettä, niin sekin on kohta entinen. Minulla on yksi aina varalla, joten oli pakko juosta Juhon ja Matiaksen perään.
He vain istuivat penkillä ja katselivat, mitä repustani voisi löytyä, kun juoksin niiden luokse ja he juoksivat minua karkuun. Saadessani pitkän ajan kuluttua reppuni takaisin, oli Juho ottanut sieltä penaalin. Saatuani sen takaisin vaihtokaupalla vaihtamalla penaalin Juhon backiin, huomasin Juhon ja Matiaksen ottaneen penaalistani kyniä. Juhon kynät saatiin vaihtokaupalla hänen lapasiinsa, ja Matiakselta kynä piti vetää väkivalloin. Kohta he veivät taas reppuni jotenkin kummallisesti ja juostessani ruohikolla Juhoa kiinni vedin lipat märällä ja liukkaalla pinnalla. Meinasin toisenkin kerran liukastua, mutta kyllä se tasapaino jotenkin säilyi. Lopulta minulta puuttui vielä repussani roikkunut ankka -avaimenperä, jonka Juho oli lukinnut kaappiinsa. Juho ja Matias uhkasivat leikata ankalta pään irti Juhon veljen Aleksin kanssa ja tussata siihen pari ruumista tarkentavaa kuvaa..kröhöm. Olisi kuulemma pitänyt antaa purkkaa, jotta olisin saanut sen takaisin. Tapanani ei ole alentua kiristyksen uhriksi, joten ankka jäi sitten koululle.

Yritin saada ankkani pojilta takaisin vielä koulun jälkeen, enkä päästänyt Aleksia menemään vaan pidin hänen pyöränsä satulasta kiinni. Vitsillä sanoin, että ottaa minut kyytiin, ja Aleksi sanoikin että tuu. Epäröin vähän kun pyörässä ei ollut tarakkaa, mutta meninkin sitten satulalle istumaan. Oli siinä kuulemma pari reikää, mutta oli se huomattavsti mukavampi kuin metallinen tarakka. Ollessani kyydissä Aleksi yritti hytkyttää pyörää, olisi kuulemma pitänyt kai hermostua, mut se ei oikeen tuntunut missään joten enpä jaksanut. Sini kuulemma aina hermostuu. :o Aleksi sitten kysyi mihin mennään parkkipaikan jälkeen, ja sanoin että vasemmalle. Tarkoitin ihan vain asfalttitietä, mutta Aleksi minua ärsyttääkseen meni ojan yli. Jos olisin ollut tarakalla, olisin varmasti ainakin kiljunut, mutta satullalla ei ollut paha istua. Juho selitti siinä vaan, että hän tietää missä minä asun kun hän tietää, missä minun pikkusiskoni asuu. Vastasin ettei sitten ainakaan tarvitse antaa Aleksille ajo-ohjeita, mutta kyllä niitäkin sitten tarvittiin kun ei ollut varma missä vaiheessa käännytään taas vasemmalle.
Katja nyt selitti jollakin välitunnilla, että kuitenkin kohta me oltaisiin kaksosten kanssa joitakin parhaita kavereita. Jos tää meno on tällaista, niin ehkä. Ihan kiva leikkiä tällaista, ottaa iloa irti. Kunhan saan sen ankan takaisin. Ei sillä nyt sillä tavalla ole mitään väliä, saanko sen milloin, mutta olisihan sen kiva joskus takaisin saada. Purkkaa en ole kyllä maksamassa, ennemmin ryöstän Juhon kaapin avaimen ja haen ankkani itse pois sieltä.

"Venäjällä kiehuu"

Eilen kysyin Pablon numeron. Oli aikeita kysyä jo kauan sitten, mutta piti vähän muutakin tehdä ja aina unohtui. Toisin kuin Rebo, joka kieltäytyi antamasta numeroaan minulle tuossa elokuussa, niin Pablo antoi sen melkein heti. Hän kyllä alkoi sitten kauheana kysellä, mihin sitä numeroa tarvitsin. En oikein tiennyt itsekään! Ehkä läksyjen kyselemiseen, Ksenialta ei voi enää kysyä kun hän muutti tuossa viikonloppuna Vaasaan. Myös vain halusin sen numeron, ihan huvikseen, ei mitään erityistä syytä. Alkoi silloin rasittaa se kokoaikainen kyseleminen ja sanoin että tarvitsen sitä pullanleivontaan, olin juuri menossa leipomaan dallaspullia seiskagaalaan. Pablo oli ihan ihmeissään, mihin pullanleivonnassa tarvitaan hänen numeroaan!
Tänään kun sitten oli ensin musiikkia, niin koko ajan ahisti että Pablo alkaa selittämään siitä numerosta. Uskalsin kysyä vain terotinta lainaan. En halunnut että Anni tai Pauliina kuulisivat siitä, että olin sitä numeroa kysynyt. Olisivat kuitenkin omat mielipiteensä siitä vetäneet.. Tunnin lopussa alkoi Pablo siinä vielä juttelemaan minulle jotain musiikista ja isosiskostaan, en oikein tarkkaan kuullut mitä hän sanoi.
Historiassa aloin nauraa, kun muistiinpanojen yksi väliotsikko oli "Venäjällä kuohuu", ja Pablo jotenkin väänsi sen 'kuohuvan' 'kiehuvaksi'. Aloin vain nauraa, mutta en kuitenkaan kauheasti, vaan vain sen verran, että takanani Mironin kanssa istuva Pablo katsoi minua kummallisesti silmälasiensa takaa.

Tulinkin juuri tuossa äsken Katjan luota. Pelattiin innoissamme Sims2:sta, tehtiin sinne yhteinen perhe. Talo oli sellainen kummallinen, missä oli tavallaan kaksi taloa, joita yhdisti sellainen ulkokäytävä. Siellä asui niin kuin me aikuisina, mutta aikuisina kun jos ne olisivat teinejä, olisi niille pitänyt laittaa kaikille omat vanhemmat eikä oikein jaksanut. Meidän kanssa siellä asuivat myös omat seuralaiset, sellaiset miehet, joita yritimme siinä hurmata. Oli aika helppoa, kunnes niille tuli nälkä ja vessahätä ja väsymys ja muut vaivat. Ehtivät kuitenkin siinä toisiinsa ihastua ja homminkin he pääsivät.. Ainakin simiminä ja se toinen simijätkä. Katja oli laittanut ne vain kuhertelmaan, kun ne alkoivat pellehtiä. Aivan hulluja nuo simit.

Ensimmäinen kortti perillä

Korttini Australiaan on saapunut. Savannah merkitsi sen tulleeksi 30.09, ja sähköpostiini oli ilmestynyt tällainen:
"Thanks for the nice postcard!! Have a great weekend.
Hugs Savannah" Aika muikkua.. :)
Seuraava korttini meneekin.. ootappa: San Franciscoon! Sinne halusinkin lähettää kortin.

Judith Krantz -Taiteilijan tytär

Olen aivan kauheasti nyt lukenut Judith Krantzin Taiteilijan tytärtä. Kirja on kirjastosta lainattu ja haluaisin ehtiä ennen eräpäivää lukea saman kirjailijan toisenkin teoksen, Daisyn. Äiti oli ensin, että kannattaako nyt noita lukea, ovatkohan ne sinun ikäisellesi sopivia. Tänään aamulla kun kuitenkin taas hehkutin, kuinka hyvä kirja Taiteilijan tytär on, niin yhtäkkiä äiti alkoi innoissaan selittämään, mitä sellaisia samanlaisia romanttisia kirjoja hänen hyllyssään on. Ensin oltiin niin vastaan ja sitten samantien suositellaan (No, kukapa äitejä ymmärtää?).
Äidin hyllyssä oli moniakin romanttisia aarteita, kuten Kotiopettajattaren tarina, Ylpeys ja ennakkoluulo, Emma ja ennen kaikkea Oliverin story, viime vuonna kouluun lukemani Lovestoryn jatko-osa. Sen kirjan ansiosta ihastuin Oliver -nimeenkin. Jos joskus saan oman pojan, hänelle tulee aika varmasti nimeksi Oliver, jos minä sen saan päättää.
Tämä vielä minulla kesken oleva Taiteilijan tytär on kyllä loistava. Se on kirjoitettu vain niin erikoisesti, tarina vetää puoleensa. Ensin aloitetaan Maggysta, joka tarinan lopussa on isoäiti (vaikkei sitä itse myönnäkään)
ja tarinaa seurataan enemmän hänen tyttärentyttärensä Fauven kannalta. Tarinan välissä on Fauven äitikin ehtinyt elää ja kuolla. Se vain tuntuu niin kummalliselta, kun ensin Julien Mistral saa Magagyn neitsyyden, mutta lopulta saa lapsen Teddyn kanssa, joka on Maggyn avioton lapsi.
Kun romanttisia kirjoja lukee, kannattaa taustalla kuunnella italialaista Vivaldia.

Tänään ei jaksanut pukea erikoisesti. En ole lähdössä tänään mihinkään, joten valkoiset pyjamahousut saavat jäädä jalkaan. Sukkia ei tietenkään, ei edes villaisia, jotta karamellipinkit varpaankynnet näkyvät koko maailmalle. Korviin juhlakorvikset, ihan vain omaksi iloksi ja eilinen vihreä toppi ja Leonardo -koru kaulaan. Sormenkynnetkin ovat karamellinpinkit, vaikka ne minä lakkasin jo eilisaamuna ennen kaupungille lähtöä.