Meidän luokka ei nyt kamalasti kiinnittänyt ylimääräistä huomiota viime vuotisille tukioppilaillemme, joten kuvittelin että mekin nyt Lauran ja Jorin kanssa vain pitäisimme tukitunnin ja muuten eläisimme kuin normaalistikin. Mutta tukiluokkamme Juho onkin poikkeustapaus.. koko ajan kimpussa! Eilen hän heitti minua pienellä backilla, joka osui minua kaulaan. Juhon vieressä oleva Matias esitti niin syyllistä ja Juho sanoi että Matias sen tekikin. Heitin siis pallon takaisin Matiakselle, ja se osui häntä selkään. Sitten Matias alkoi selittää kostosta ja muusta kivasta, kun Juho kertoi itse olleensa se minua heittänyt tyyppi. Pyysin Matiakselta anteeksi, muta sillä pysyi kostoaikeet mielessä..
No, eipä tänään ollut yhtään, yhtään rauhallisempaa. Aamulla ajoi Sarita minun viereeni kävellessäni kouluun. Hyppäsin tarakalle ja Sarita ajoi minutkin sitten koululle. Kaksoset Juho ja Aleksi olivat kavereidensa, muun muassa Matiaksen kanssa siinä pihalla ja Juho sanoi minulle moi. :)
Ruokavälkällä Juho heitti minua backilla taas, kun vain puhelin Anskulle meidän tukioppilaskokouksista. Ansku heitti sen pallon jonnekin käytävälle, Juho haki sen ja heitti meitä uudelleen. Otin pallon Anskulta hupparin taskuuni, mistä Juho yritti Matiaksen kanssa ottaa sitä. Istuin Anskun viereen penkille, ja Katja istui minun syliini. Ajattelin pallon olevan nyt turvassa, mutta pojat veivätkin reppuni. Kysyin Anskulta, että tekisivätkö pojat repulleni mitään ulkona, minne olivat juosseet. Hän sanoi että he penkoisivat sen, 'toivottavasti sinulla ei olisi siellä mitään salaista'. Sanoin ettei siellä kai mitään olisi, mutta Ansku sitten tokaisi, että jos sieltä löytyy sidettä, niin sekin on kohta entinen. Minulla on yksi aina varalla, joten oli pakko juosta Juhon ja Matiaksen perään.
He vain istuivat penkillä ja katselivat, mitä repustani voisi löytyä, kun juoksin niiden luokse ja he juoksivat minua karkuun. Saadessani pitkän ajan kuluttua reppuni takaisin, oli Juho ottanut sieltä penaalin. Saatuani sen takaisin vaihtokaupalla vaihtamalla penaalin Juhon backiin, huomasin Juhon ja Matiaksen ottaneen penaalistani kyniä. Juhon kynät saatiin vaihtokaupalla hänen lapasiinsa, ja Matiakselta kynä piti vetää väkivalloin. Kohta he veivät taas reppuni jotenkin kummallisesti ja juostessani ruohikolla Juhoa kiinni vedin lipat märällä ja liukkaalla pinnalla. Meinasin toisenkin kerran liukastua, mutta kyllä se tasapaino jotenkin säilyi. Lopulta minulta puuttui vielä repussani roikkunut ankka -avaimenperä, jonka Juho oli lukinnut kaappiinsa. Juho ja Matias uhkasivat leikata ankalta pään irti Juhon veljen Aleksin kanssa ja tussata siihen pari ruumista tarkentavaa kuvaa..kröhöm. Olisi kuulemma pitänyt antaa purkkaa, jotta olisin saanut sen takaisin. Tapanani ei ole alentua kiristyksen uhriksi, joten ankka jäi sitten koululle.
Yritin saada ankkani pojilta takaisin vielä koulun jälkeen, enkä päästänyt Aleksia menemään vaan pidin hänen pyöränsä satulasta kiinni. Vitsillä sanoin, että ottaa minut kyytiin, ja Aleksi sanoikin että tuu. Epäröin vähän kun pyörässä ei ollut tarakkaa, mutta meninkin sitten satulalle istumaan. Oli siinä kuulemma pari reikää, mutta oli se huomattavsti mukavampi kuin metallinen tarakka. Ollessani kyydissä Aleksi yritti hytkyttää pyörää, olisi kuulemma pitänyt kai hermostua, mut se ei oikeen tuntunut missään joten enpä jaksanut. Sini kuulemma aina hermostuu. :o Aleksi sitten kysyi mihin mennään parkkipaikan jälkeen, ja sanoin että vasemmalle. Tarkoitin ihan vain asfalttitietä, mutta Aleksi minua ärsyttääkseen meni ojan yli. Jos olisin ollut tarakalla, olisin varmasti ainakin kiljunut, mutta satullalla ei ollut paha istua. Juho selitti siinä vaan, että hän tietää missä minä asun kun hän tietää, missä minun pikkusiskoni asuu. Vastasin ettei sitten ainakaan tarvitse antaa Aleksille ajo-ohjeita, mutta kyllä niitäkin sitten tarvittiin kun ei ollut varma missä vaiheessa käännytään taas vasemmalle.
Katja nyt selitti jollakin välitunnilla, että kuitenkin kohta me oltaisiin kaksosten kanssa joitakin parhaita kavereita. Jos tää meno on tällaista, niin ehkä. Ihan kiva leikkiä tällaista, ottaa iloa irti. Kunhan saan sen ankan takaisin. Ei sillä nyt sillä tavalla ole mitään väliä, saanko sen milloin, mutta olisihan sen kiva joskus takaisin saada. Purkkaa en ole kyllä maksamassa, ennemmin ryöstän Juhon kaapin avaimen ja haen ankkani itse pois sieltä.
No, eipä tänään ollut yhtään, yhtään rauhallisempaa. Aamulla ajoi Sarita minun viereeni kävellessäni kouluun. Hyppäsin tarakalle ja Sarita ajoi minutkin sitten koululle. Kaksoset Juho ja Aleksi olivat kavereidensa, muun muassa Matiaksen kanssa siinä pihalla ja Juho sanoi minulle moi. :)
Ruokavälkällä Juho heitti minua backilla taas, kun vain puhelin Anskulle meidän tukioppilaskokouksista. Ansku heitti sen pallon jonnekin käytävälle, Juho haki sen ja heitti meitä uudelleen. Otin pallon Anskulta hupparin taskuuni, mistä Juho yritti Matiaksen kanssa ottaa sitä. Istuin Anskun viereen penkille, ja Katja istui minun syliini. Ajattelin pallon olevan nyt turvassa, mutta pojat veivätkin reppuni. Kysyin Anskulta, että tekisivätkö pojat repulleni mitään ulkona, minne olivat juosseet. Hän sanoi että he penkoisivat sen, 'toivottavasti sinulla ei olisi siellä mitään salaista'. Sanoin ettei siellä kai mitään olisi, mutta Ansku sitten tokaisi, että jos sieltä löytyy sidettä, niin sekin on kohta entinen. Minulla on yksi aina varalla, joten oli pakko juosta Juhon ja Matiaksen perään.
He vain istuivat penkillä ja katselivat, mitä repustani voisi löytyä, kun juoksin niiden luokse ja he juoksivat minua karkuun. Saadessani pitkän ajan kuluttua reppuni takaisin, oli Juho ottanut sieltä penaalin. Saatuani sen takaisin vaihtokaupalla vaihtamalla penaalin Juhon backiin, huomasin Juhon ja Matiaksen ottaneen penaalistani kyniä. Juhon kynät saatiin vaihtokaupalla hänen lapasiinsa, ja Matiakselta kynä piti vetää väkivalloin. Kohta he veivät taas reppuni jotenkin kummallisesti ja juostessani ruohikolla Juhoa kiinni vedin lipat märällä ja liukkaalla pinnalla. Meinasin toisenkin kerran liukastua, mutta kyllä se tasapaino jotenkin säilyi. Lopulta minulta puuttui vielä repussani roikkunut ankka -avaimenperä, jonka Juho oli lukinnut kaappiinsa. Juho ja Matias uhkasivat leikata ankalta pään irti Juhon veljen Aleksin kanssa ja tussata siihen pari ruumista tarkentavaa kuvaa..kröhöm. Olisi kuulemma pitänyt antaa purkkaa, jotta olisin saanut sen takaisin. Tapanani ei ole alentua kiristyksen uhriksi, joten ankka jäi sitten koululle.
Yritin saada ankkani pojilta takaisin vielä koulun jälkeen, enkä päästänyt Aleksia menemään vaan pidin hänen pyöränsä satulasta kiinni. Vitsillä sanoin, että ottaa minut kyytiin, ja Aleksi sanoikin että tuu. Epäröin vähän kun pyörässä ei ollut tarakkaa, mutta meninkin sitten satulalle istumaan. Oli siinä kuulemma pari reikää, mutta oli se huomattavsti mukavampi kuin metallinen tarakka. Ollessani kyydissä Aleksi yritti hytkyttää pyörää, olisi kuulemma pitänyt kai hermostua, mut se ei oikeen tuntunut missään joten enpä jaksanut. Sini kuulemma aina hermostuu. :o Aleksi sitten kysyi mihin mennään parkkipaikan jälkeen, ja sanoin että vasemmalle. Tarkoitin ihan vain asfalttitietä, mutta Aleksi minua ärsyttääkseen meni ojan yli. Jos olisin ollut tarakalla, olisin varmasti ainakin kiljunut, mutta satullalla ei ollut paha istua. Juho selitti siinä vaan, että hän tietää missä minä asun kun hän tietää, missä minun pikkusiskoni asuu. Vastasin ettei sitten ainakaan tarvitse antaa Aleksille ajo-ohjeita, mutta kyllä niitäkin sitten tarvittiin kun ei ollut varma missä vaiheessa käännytään taas vasemmalle.
Katja nyt selitti jollakin välitunnilla, että kuitenkin kohta me oltaisiin kaksosten kanssa joitakin parhaita kavereita. Jos tää meno on tällaista, niin ehkä. Ihan kiva leikkiä tällaista, ottaa iloa irti. Kunhan saan sen ankan takaisin. Ei sillä nyt sillä tavalla ole mitään väliä, saanko sen milloin, mutta olisihan sen kiva joskus takaisin saada. Purkkaa en ole kyllä maksamassa, ennemmin ryöstän Juhon kaapin avaimen ja haen ankkani itse pois sieltä.
1 kommentti:
hhaha :D Kiva päivä !
Lähetä kommentti